Ideaalinen suorituskyky

Lisää materiaalia Youtubessa

2008-07-26T03:38:00.000-07:00

YouTubeen on nyt lisätty pätkä New Age CaleWalasta. Nähtävillä on Star of Year -kilpailu kaikessa komeudessaan.

Materiaalia YouTubessa

2008-05-27T08:22:00.000-07:00

sATU sORMUSTEN sIPSISTÄ -traileri löytyy Youtubesta:

Elokuvan markkinoinnin aloittamista harkitaan.

Myöhemmät tunnelmat

2008-05-01T03:34:00.000-07:00

Ensi-ilta oli ja meni. Näin puolen viikon kuluttua voinen lausua muutaman sanasen.
Kehuvia arvioita leffasta on jo tullut muutamalta taholta (siitä suuri kiitos!), eikä pahin painajaisemmekaan käynyt toteen; olimme vain aliarvioineet yleisön. Varmasti kukin jotakin irti sai, vaikka aukkoja tarinaan jäikin paljon. Ja tällaisenaan elokuva vaatii useamman katselukerran, sekös myyntiä parantaa (myyntiä? mitä myyntiä?).

Iloisena yllätyksenä tuli yleisön runsaus. Kutsuvieraiden lisäksi paikalle oli vaivautunut satunnaisia töllistelijöitä ja paikallista nuorisoa (elokuvaamme suositeltiin yli 12-vuotiaille, mutta se ei heitä näemmä estänyt). Esityksen aikana oli hiirenhiljaista (!) lukuun ottamatta joitakin kommentteja erään näyttelijämme pikkusiskon suusta ("Mikä tuo on? Joulupukki?" "Ei ollu kivasti tehty!"). Lisäksi heti elokuvamme perään esitettyyn Pölösen Koirankynnen leikkaajaan jäi vähemmän katsojia. Olimme siis yleisömenestys.

Jos nyt innostumme (ja ennen muuta saamme käsiimme tyhjiä dvd-levyjä), alamme puolitosissamme harkita postimyyntiä. Ensimmäisenä tietenkin kaupitellaan tutuille ja sukulaisille kädestä käteen -periaatteella, mutta kenties joskus tulevaisuudessa laajemmallekin. Vai olisiko viisaampaa myydä vasta huolellisemmin, ajan kanssa editoitua versiota? Sellaista ei tosin aivan heti tule.

Luultavasti pysymme nyt jonkin aikaa hiljaa. Seuraavan projektin käsikirjoitusta aletaan joskus ideoida, ja kun se nähdään tarpeelliseksi, kerromme siitä täälläkin.

H-hetki lähestyy

2008-04-20T08:26:00.000-07:00

Ensi-ilta on viikon kuluttua. Viikko aikaa saada elokuva valmiiksi.

Editointi on jo kiitettävän pitkällä. Suuri osa kohtauksista on valmiina ja rendattu, mutta jokunen hankalampi kohta (efektimössö) on vielä kesken. Suurin edessä oleva työ on kohtausten järjestäminen ja liittäminen toisiinsa kokonaiseksi elokuvaksi. Sitten on vielä tietenkin muita juttuja, kuten dvd-kannet ja valikot, jotka eivät ole ehdottoman ratkaisevia.

Koska on vain ensi viikko aikaa, läksyt jäävät tekemättä useammin kuin kerran (mikä ei ole uutta tämän projektin aikana). Anteeksi, opettajat. Uhraan opiskeluni hyvän asian puolesta.

Jälkiäänityksiä tavalla jos toisella

2008-04-13T00:20:00.000-07:00

Toissapäivänä saimme kasaan varsinaiset jälkiäänitykset. Paikalla viisi henkilöä, joista jokainen hoiti oman osansa. Viimein kaiken tarvittavan materiaalin pitäisi olla kasassa (jos emme nyt laske sitä veitsi- ja saksiekstraa, jota ei ole vielä siirretty kameralta koneelle).

Sitä edellisen illan vietin itsekseni nauhoittamalla sinkelien repliikkejä. Puhuin kaiken itse ja käsittelin ääntä myöhemmin robottimaiseksi, toisella metallisemmaksi ja toisella ontommaksi. Kuulostaa joten kuten uskottavalta, vaikka huulten liikkeet menevätkin vähän miten sattuu.

Eilinen menikin mukavasti säätäessä kolmos- ja ykköskohtauksen ääniä. Jumala puhuu Väiskille viimein, ja kuulostaa huomattavan inhimilliseltä, kuten oli tarkoituskin. Tällä hetkellä meneillään on materiaalin renderointi (eli eräänlainen mankelointi, silitys tai miksi sitä haluaakaan kutsua; viimeistelee kohtauksen, saa sen toimimaan paremmin. Hyvä on, en tiedä teknisiä termejä tai käytäntöä, mutta se toimii!), joka suoritetaan kohtaus kerrallaan.

Viimeisin ponnistus oli lopputekstien säätäminen. Ensimmäistä kertaa ne laitetaan liukumaan ruudun yli alhaalta ylös "ihan niin kuin oikeissa elokuvissa", eikä sirotella pätkiin poistettujen kohtausten väliin kuten aiemmin.

Jäljellä enää kolme keskeneräistä kohtausta ja loppujen rendaus. Vaikeimmat viimeisenä, totta kai. Pitäisi saada uhrattua PA.

Ensi-illasta ja syyllisyydestä

2008-04-08T09:18:00.000-07:00

Viimeisin info tulevasta ensi-illasta piti sisällään järisyttävän viestin: elokuvaohjaaja Markku Pölönen tulee olemaan paikalla, näkee elokuvamme ja “antaa mahdollisesti ammattimaista palautetta” (lainatakseni tapahtuman päävastaavaa). Tämä tieto aiheutti ryhmämme joissakin jäsenissä hienoista paniikkia ja korotti omat paineeni toiseen potenssiin. Jos (ja kun) pitkällisen työmme lopputulos on täyttä paskaa, voin kuitenkin lohduttautua sillä, ettei se johdu editoinnista vaan on vain ja ainoastaan surkeiden näyttelijöiden syytä. (Sanoo hän, joka ei osaa näytellä muita kuin itseään.)

Joka tapauksessa syytän lopuksi eniten itseäni. Projektin onnistumisprosentista. Ehkä häpeätaakkaansa on mahdollista keventää “kun vain ymmärtää, että jokainen häpeää” (Ismo Alankoa lainatakseni), mutta koville se ottaa, vaikka koettaa.

Viimeisin editointikerta saattoi loppukohtauksen ilmeisesti valmiiksi (mikäli sen vielä ensi katsomalla hyväksyn). Tällä hetkellä suurin huolenaihe ovat jälkiäänitykset, jotka pitäisi saada hoidettua joskus. Viimeisin mahtava ideani oli hoitaa sinkelien repliikit kokonaan itse käsittelemällä ääntä robottimaiseen suuntaan. Se auttaisi ainakin siihen, että läheskään kaikki sinkelien puhe ei kohtauksissa kuulu ja jos kuuluukin, äänet eivät välttämättä ole uskottavimmat mahdolliset.

Vaikka olisihan se ainakin persoonallista, että sipsienkeleillä - tunteettomilla tappokoneilla - on nuorten tyttöjen hennot äänet. Ja kuinka moni muukaan seikka leffassamme on uskottava?

Julkinen ensi-ilta!

2008-04-03T09:57:00.000-07:00

Näillä näkymin elokuvamme pitäisi saada julkinen ensi-iltansa 27.4. täkäläisen kyläseuran elokuvaillassa. Käytännössä asia on vasta aluillaan, mutta järjestäjien into on saatu herätettyä.

Uusi deadline ei aikataulua dramaattisesti muuta, koska leffan on oltava valmiina viimeistään 30. päivä. Onnistuminen on edelleen kyseenalaista. Se on nyt minusta kiinni, tosiasiassa.

Vihdoin viimeiset kuvaukset

2008-03-22T08:59:00.000-07:00

Tänään olivat toivon mukaan viimeiset kuvaukset. Nyt jäljellä on enää valtava määrä editointia sekä joitakin jälkiäänityksiä. Mikäli ryhtyisimme tarkoiksi, voisimme vaivata itseämme vielä muutamalla kuvaamattomalla yksityiskohdalla, mutta pyrimme näin alustavasti selviytymään ilman.

Seuraava elokuva toteutetaan kesällä, jos toteutetaan lainkaan. Tänään(kin) keskittyminen herpaantui useammin kuin kerran kylmyyden tähden. Joko siis ensi leffa käsittelee inuiitteja tai tapahtuu lämpimämpään vuodenaikaan.

Selvää on ainakin se, etteivät toiminta- ja taisteluelokuvat ole meidän alaamme. Tämänhetkisessä elokuvassamme on tasan yksi varsinainen taistelukohtaus, joka kuvattiin tänään. Epätoivoista huitomista Pace-lipun ja puuviikatteen kanssa. Mahdollisesti jopa romanttinen kohtaus voisi onnistua paremmin. Emme kuitenkaan vaivu epätoivoon, ja seuraava leffamme tuleekin olemaan lapsille suunnattu zombielokuva nimeltä Klonkku-Zombi Zombbailee. Paikalliset Lions Ladyt suostunevat kustantamaan elokuvaamme muutaman tekoraajan ja useamman pullon ketsuppia (sianveri on epäeettistä).

Viimeksi kuvatusta materiaalista

2008-03-16T05:51:00.000-07:00

...voisi sanoa paljonkin, mutta koetetaan supistaa. Selvää parannusta toki on nähtävissä, mutta kuvauspaikan omistajan koira on nyt filmitähti. Tahattomasti. Lisäksi eräs keskeinen (tai vähemmän keskeinen) repliikki jäi pois, silkan unohduksen vuoksi. Klonkku ei sanokaan no siinä, missä pitäisi. Virhe korjataan joskus jos muistetaan.

Valaistuksen kanssa on edelleen pieniä ongelmia, jotka tosin lienevät harjoituksella korjattavissa. Ikkunoiden pimentäminen ja parimetriset valospotit olisivat tietenkin ideaalinen vaihtoehto, mutta kaikkea ei voi saada. Joitakin valaistuksen heikkouksia on toki mahdollista korjata editoinnin yhteydessä, mutta sen ei pitäisi tulla tavaksi.

Joka tapauksessa hallussani on taas läjä käsittelemätöntä materiaalia, jonka kanssa pitäisi pitää hauskaa seuraavan kuukauden loppuun saakka. Mikäli se on mahdollista.

Varokaa immeiset!

2008-03-11T11:35:00.000-07:00

Ha! Minut nakitettiin kirjottamaan! Voi herranen, mitä mie tänne kirjottelen? No, vaikka.. Öö.. Nyt tiijän! Varokaa Sipsejä (en tarkota niitä perunasipsejä, vaan näitä Hämäläisiä ja Arttuja)! Kaiken näköisiä! Sipsin tunnistaa parhaiten jos sen silmät hohkaavat punaisena (joillakin ei kyllä hohda mutta pikku vikoja). Ja ne ajelevat hiuksensa pois. Tai jotain vastaavaa.. Kuitenkin kieroja ovat.

Ehkä tässä on varoiteltu tarpeeksi (VAROKAA!). Nyt elokuvaan!

Näytti oikein hienolta ne kohdat mitä nyt on jo editoitu. Varsin outo meininki. Mutta niinhän sen pitääkin olla! Ja työhän ette tiijä vielä näitä juttuja! Viime kuvaukset olivat todellakin miellyttävämmät kuin siellä pirtissä (vaikka siinä olikin tyyliä), ei paleltunu varpaat. Ja se on hyvä se. Loppu puolesta alkoi kyllä väsymys puskea pintaan ja ottoja piti ottaa enemmälti, mutta saatiin ryömittyä sekin läpi!

Mitäs kaikkea minä tänne olen höpissyt? Kaikkee tarpeetonta. Hyvä PA. Urhea PA. Naarmuitta PA.

Edellisistä kuvauksista

2008-03-10T10:12:00.000-07:00

Eiliset kuvaukset onnistuivat tiettävästi hyvin. Vielä en ole materiaalia katsonut, mutta ainakin valoon ja kuvakulmiin yritettiin paikan päällä kiinnittää huomiota. Kuvasimme siis uudelleen ne kuusi huonoa kohtausta, jotka tapahtuvat kaikki samassa paikassa. Tällä kertaa kuvauspaikka oli huomattavasti lämpimämpi, mukavampi ja nykyaikaisempi. Aivan toista kuin vanha puupirtti.

Pääsinpä taas itsekin pitkästä aikaa näyttelemään. Pikaisen päätöksen myötä vaihdoimme Sau-Na-Ronin rooliin toisen näyttelijän, siis minut. Siellähän sitten halati päällä ja silmänympärykset sinisinä istuksin. Myös Samariinin, jota kuten Roniakaan ei muissa kohtauksissa näy, asua muuteltiin. Hienommaksi, totta kai.

Koulun taas alettua editointi jää viikonloppujen varaan. Vapaa-aikaa ei juuri jää, mutta omapa on vikani. Tämähän on vain harrastus.

Editointi etenee

2008-03-05T01:31:00.000-08:00

Vaikka aikaa editoinnille olisi ollut kuinka, on myönnettävä, että sitä ei ole tullut käytettyä. Jotain olen kuitenkin saanut aikaan. Eilen mm. sekoitin editointiohjelman muokatessani kohtausta nro 13 (enteitä?), mutta korjasin ongelman tänään.

Edelleen ainoa täysin valmis kohtaus on 8, mutta sitäkin saatetaan vielä muokata. Takaa-ajoon on keksitty lisää hienouksia. 17, viimeinen kohtaus siis, on sekin kyllä hyvällä alulla, muttei millään muotoa valmis. Mikä ihme siinä on, että vaikka kuinka koetan jättää musiikkia sisältävät kohtaukset viimeisiksi, ne ovat ensimmäisinä valmiita?

Loppuviikon kuvaukset ovat epävarmat, edes ohjaaja ei ole päättänyt, onko ajankohta sopiva. Lukiolaisen elämä on näet rankkaa, kun koulutyöt painavat päälle. Vaikka toki taide on tärkeämpää.

Kuvia kuvauksista

2008-02-28T11:38:00.000-08:00

Pitäneepä minunkin tässä lisätä mukaan muutama kuva meidän kuvauksista.

Tässä on kuva kun PA meikkailee itseään ensimmäisiä kertoja. Kuvaukset oli Rajalassa ja tämä on niitä alkupään kuvauksia mitkä pitäisi ottaa uusiksi.

Ja sitten näitä Joensuun kuvauksista. PA vähän innostui siellä ihmisille morestelemaan.

Artun vastine

Ja Klonkun

Kuvia Joensuun kuvausmatkalta

2008-02-28T08:39:00.000-08:00

Kuvasimme sairaalakohtauksen Joensuussa, sillä suhteilla pääsimme siellä sopivaan, valkoseinäiseen asuntoon. Lopputulos muistuttaa enemmän yksityistä hoitokotia, mutta se ei häiritse. Sairaan näköistä touhua ainakin tuli.

Pohjan Akka pääsi säikyttelemään ihmisiä, kun ylläoleva maalaus kasvoillaan kurkisteli ikkunasta ja moikkaili ihmisille.

Kuvaukset sen kun lykkääntyvät

2008-02-27T09:37:00.000-08:00

Näillä näkymin emme kuvaakaan hiihtoloman alkupuolella, mutta toivon mukaan loppuviikosta saisimme kuvausryhmän kokoon edes yhden kerran. Oletettavasti tuolloin ulkokuvauksia, jos säät sallivat. Kesällä olisi ehkä helpompi tehdä elokuvaa.

Se, ettei alkulomasta kuvata, tarkoittaa, että muut lomailevat ja minä editoin. Mikäpä sen mukavampaa, onpahan kerrankin hyvä syy olla hiihtämättä. Tähän mennessä valmiiksi (edes kutakuinkin) editoitua materiaalia on tasan yhden kohtauksen verran, kaikki muu on enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän - kesken. Äänen ja itse kuvan laatuun en tässä vaiheessa juuri kiinnitä huomiota, aluksi on tärkeää saada otot oikeaan järjestykseen ja katki sopivasta kohdasta. Musiikin lisäilyä koetan hillitä, se raskauttaa editointiohjelman pyörimistä ja on niin hauskaa, ettei malta keskittyä muuhun. Sokerina pohjalla sitten, viikkokausien kärsimysten jälkeen.

Teknologiapuolesta sen verran, että tällä hetkellä käytössä on harrastelijoille suunnattu editointiohjelma Magix Movie Edit Pro 10. Riittää tämänhetkisiin tarpeisiin, vaikka ajoittain osaakin olla rasittava. Hankittuna on toki myös Adobe Premiere Elements 4, mutta sen käytön opettelu on vielä vaiheessa. Editointiohjelma pitäisi saada aina koeajettavaksi noin kuukautta ennen tositoimia, mielellään lomalla. 8. luokan "elokuvan" epäonnistumista osaltaan siivitti se, että sain Magixin kesken projektin enkä ehtinyt opetella käyttämään sitä ennen kuin seuraavan kesäloman aikana. Niinpä on nytkin, mutta ehkä seuraavan (jos sitä tulee) leffan editoin Adobella.

Joka tapauksessa todellinen työ on vasta edessä päin, vaikka valtaosa kuvauksista onkin jo tehty. Myös näyttelijät saavat osansa jälkiäänitysten muodossa.
Osa näistä näyttelijöistä saakin nähdä itsensä piakkoin, kun on sen ensimmäisen "valmiin" kohtauksen esittelytilaisuus. Ulkopuolisille sen sisällöstä ja laadusta lienee turha hiiskua mitään, kun on vielä mahdollista korjata epäonnistumisia.

Ei sittenkään

2008-02-25T08:41:00.000-08:00

Kuvauksia, siis. Liikaa pakkasta ja kuvausryhmän jäseniä sairastumassa.
Ensi viikonloppuna ei taaskaan kuvauksia, koska on suunniteltu muuta ohjelmaa. Uusi yritys seuraavalla viikolla, hiihtolomalla pitäisi olla aikaa. Mikäli tuolloin saadaan alkuviikosta kasaan sunnuntaille suunnitellut kohtaukset, loppuviikon voi omistaa uudelleenkuvauksille.
Jos, mikäli, ehkä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Ensimmäiset ulkokuvaukset

2008-02-24T00:08:00.000-08:00

Kuvia ennen ja lomassa ensimmäisten ulkokuvausten, päivämäärä 12.1.2008. Keräsimme hieman katseita liikkuessamme ihmisten ilmoilla.

Arttu meikkaa PA:ta

Kai meikki onnistui..?

Klonkku

PA elämiensä kunnossa

Arttu hääpuvussaan

Syntynyt: päätös kuvata uudelleen ensimmäisten kuvausten kohtaukset.

2008-02-23T04:56:00.000-08:00

Pelkästään hyvä niin, koska pystymme parempaan, uskoakseni. Tällä kertaa on vain muistettava kiinnittää enemmän huomiota valaistukseen ja kuvakulmiin. Valoa vasten on kuvattu jo aivan liian monta kertaa... Mustat siluetit eivät kuitenkaan ole pääasiallinen pyrkimyksemme. Myös valon määrää on tarkkailtava tarkemmin. Silmä tottuu hämärään, ja lopullisen valoisuuden näkee vasta editoidessa. Rusehtavanharmaata pikselimössöä on jo nähty tarpeeksi edellisen elokuvan kohdalla.

Näyttelyynkin olisi kiinnitettävä huomiota... Ehkä ohjaajan pitäisi opetella ohjaamaan näyttelijöitään. Kuvakulmat ja valaistus ne kuitenkin eniten mättävät. Ja tällä kertaa valitsemme kuvauspäivän myös lämpötilan mukaan, viimeksi oli aivan liikaa pakkasta (osaltaan kiihdyttää kiirettä, eihän sormet sinisenä ole mukava kuvata).

Kuvaukset 24.2.?

2008-02-19T10:27:00.000-08:00

Sunnuntaina olisi aikomus kuvata, mutta tämänhetkiset säätiedot ennustavat parinkymmenen asteen pakkasia. Ulkokuvaukset siinä säässä voivat olla lievän riskialttiit, ainakin kun kuvaajalla on lakanat päällään.
Tuolloin pitäisi panna purkkiin ainakin kohtaukset 2 (Ylipappi ilmestyy kansalle), 4 (käännytysyritys) ja 16 (hieno lopputaistelu). Tuo viimeksi mainittu on ehkä vaikein koko elokuvassa... Lisämateriaaliakin voisi kuvata, ehkä kohtauksiin 14 (romantiikkaa) ja 8 (takaa-ajo).
Mikäli aikataulu on se, joksi olemme sen olettaneet, meillä lienee aikaa kuvata uudestaan noin 6 kohtausta. Ne hoidettiin pois alta ensimmäisissä kuvauksissa ja jälki on mitä on. Leikkaajaa hytisyttää katsellessa.
Toivomme parasta, ehkä pakkanen ei nouse korkeuksiin viikonloppuna.

Aatos ja Paatos – hahmoista

2008-02-18T09:50:00.001-08:00

Kaikki lähti liikkeelle kahdesta ydinhahmosta.

Nora Lehvästö:

16(tai jotain)-vuotias tyttö. Vihaa Mikaelia, rakastaa Nicoa. Eikä siitä sitten sen enempää. Käsikirjoitusvaiheessakaan Noran luonnetta ei pohdittu sen kummemmin. Siitä syystä se kehittyikin vähän ristiriitaiseksi ja ei kovinkaan eläväksi hahmoksi. Mutta näyttelijä veti roolinsa tunteella.

Nico Kallio:

Amis. Ja se siitä. Niconkaan luonnetta ei juuri mietitty. Näyttelijä oli poissa puolista kuvauksista, joten osa kohtauksista hoidettiin stuntilla.

Elokuva käsitteli (piti käsitellä) näiden kahden rakkaustarinaa, joka oli luonnollisesti hyvin traaginen ja täynnä vaikeuksia. Näitä vaikeuksia tuottamaan tarvittiin sitten muita henkilöitä.

Sinikka Lehvästö:

Noran äiti, ylisuojeleva kotihirmu. Parittaa Noraa Mikael Vainiolle. Ei saata sietää amiksia (mikä ei kylläkään tullut ilmi itse elokuvassa). Luulee Nicoa puukon kanssa heiluvaksi tappajaksi.

Uolevi Lehvästö:

Noran isä, tossun alla. Silkka sivuhahmo, joka lukee lehteä jossain nurkassa.

Mia Berg:

Noran paras ystävä, ei juuri muuta virkaa tai luonnetta. Ei loppujen lopuksi vaikuttanut parhaalta ystävältäkään.

Mikael/Mikaela Vainio:

Taiteellinen, sivistynyt lukiolaispoika (osoituksena tästä puhuu kirjakieltä), Noran äidin silmissä tuleva vävy. Kuten nimestä jo huomaakin, tämä hahmo vaihtaa sukupuolta kesken elokuvan. Ei lopulta ollut itse lainkaan kiinnostunut Norasta.

Milka Vainio:

Edellisen pikkusisko, Noran kaveri. Vaikutti enemmän parhaalta ystävältä kuin Mia. Eikä siitäkään sitten sen enempää.

Kaaleppi Munakas:

Noran naapuri, pervo, murhanhimoinen vanha ukkeli. Mikaelin ja Milkan eno. Rooliin kuuluu örinää pusikossa, puukon kanssa heilumista ja muuta mukavaa. Lähetetään lopussa postipakettina Bermudalle.

Prologi tämänhetkiseen projektiin

2008-02-17T16:49:00.000-08:00

Nyt on meneillään kolmas projekti, toinen varsinainen. Elokuva tulee olemaan nimeltään Satu Sormusten Sipsistä (ei-mitään-tekemistä-perunalastujen-kanssa) ja lajityypiksi on keksitty mielipuolinen psykodraama.

Käsikirjoituksen idea syntyi viime kesänä ja itse teksti muotoutui syyskesän aikana. Alussa syntyy uskonto, joka sitten suistaa turmioon erään onnettoman sielun. Loppuelokuva on tämän onnettoman sielun harhaa, kunnes aivan lopussa palataan todellisuuteen. Tämä tuskin kuitenkaan käy ilmi, mikä on osittain tarkoituskin.

Tähän mennessä suurin osa tarvittavasta materiaalista on jo kuvattu (paljon tarpeetonta myös, tietenkin), mutta vielä on jotakin jäljellä. Osan voisi (ja pitäisikin) kuvata uudestaan, mutta aika ja tarmo on rajallista, joten ei auttane kuin sietää virheitä.

CaleWalan hahmoista

2008-02-17T16:48:00.000-08:00

Aluksi voisin mainita, että hahmoja muokattiin suuresti Kalevalan mallista.

Pohjolan tytär (epävirallinen päähenkilö): Nuori neito, joka haluaa laulajatähdeksi. Epävarma, varsin pitkälle äitinsä pyöriteltävissä. Alunperin piti olla tyyliltään goottimainen (taiteilijanimikin oli niin hieno: North Daughter), mutta näyttelijä muokkasi hahmon niin vahvasti oman persoonansa mukaiseksi, että se siitä. Kuitenkin elokuvassa nähtävä tyyli on tavallaan toimivampi, heikkoudet tulevat paremmin esiin. Ja hahmo vaikuttaa raukkamaisemmalta. Vaikkei se ehkä olekaan pelkästään positiivista.

Pohjolan akka: Tomera ja omapäinen mummo, toimii tyttärensä managerina. Tässäkin näyttelijä muokkasi roolia, mikä olikin vain hyvä. Hahmosta tuli kaikin tavoin elävämpi ja luonteikkaampi. Puhetyyli on ihastuttava, elehtiminen ja liikehtiminen myös (oli se sitten tietoista tai ei). Loistava roolisuoritus, kerta kaikkiaan.

Väinämöinen eli Väiski: Hyvin tuntematon muusikko; itserakas pervo, joka koettaa iskeä Ainon. Jossain vaiheessa tyyli oli menossa ”stereotyyppisen homon” suuntaan, mutta lopputulos oli taas jotakin aivan muuta. Väiski on yllättävän herkkä persoona, mikä tulee ilmi voimakkaissa tunteen ilmaisuissa ja omintakeisessa puhetyylissä (joka käy hermoille).

Aino, taiteilijanimi Ai-Noo (ns. pahis): Poptähti. Itsetietoinen, juonikas, häijy… kuitenkin omalla tavallaan hyvin epävarma. Valloittamaton, kunnioitusta herättävä. Näin olisi ainakin pitänyt olla. Herättää kai jossain määrin sympatioitakin, en tiedä. Oma lempihahmoni, ainakin käsikirjoitusvaiheessa.

Ilmarinen eli Ile: Nörtti, biisintekijä, Väiskin kaveri. Ja silleen. Piti olla ujo, piiloironinen ja niin edelleen, muttei se lopputuloksessa juuri erotu.

Lemminkäinen eli Lemmu: Pohjolan tyttären stylisti, mukakovis, itsetietoinen tapaus tämäkin. Piti olla hyvinkin flirttaava ja mustasukkainen hahmo, mutta ei aivan sellaiseksi muodostunut. Tyyli oli kuitenkin ehdottoman cool, minkä huomasimme mm. siinä, että näyttelijää luultiin toistuvasti pojaksi, virheellisesti.

Joukahainen eli Jokke: Ainon veli, täysin siskonsa tossun alla, toimii Ai-Noon palvelijana ja avustajana (luultavasti myös ovimattona). Lopussa sai kuitenkin vapauden, mikä oli suuri ilo. Varsin mitätön hahmo, joka toimi lähinnä Ainon egon korottajana.

Kullervo, Pohjolan muut tyttäret ja niin edelleen puuttuivat tarinasta. Epäolennaisia henkilöitä.

Projekti nro 2 - 9. luokka - New Age CaleWala

2008-02-17T16:46:00.000-08:00

Vuoden kuluttua yritimme uudelleen. Edellisen epäonnistumisen jälkeen suunta oli vain ylöspäin, näin oli ainakin ajatus. Se piti onneksi paikkansa.

Käsikirjoitus, joka pohjautui löyhästi Kalevalaan, oli edellistä selkeämpi ja tällä kertaa tiedettiin missä mennään. Henkilöitä oli suunnilleen samanlainen paljous kuin edellisessäkin, mutta suhteet olivat selvemmät. Juoni miltei toimi eikä sisältänyt paljonkaan epäloogisuuksia.

Kuvaus parani siinä määrin, että kohtaus sisälsi enemmän (paljon enemmän) ottoja. Jalustan hankkiminen kohensi tilannetta osaltaan, vaikka sitä harvemmin muistettiin käyttää. Tutinaa ja tärinää on silti nähtävissä, muttei yhtä häiritsevästi.

Paras puoli tässä elokuvassa oli näyttelijäntyö – loistavan löytömme ensiesiintyminen. No hyvä on, se rajoittui yhteen henkilöön, mutta oli niin mahtavaa, ettei kovemmasta väliä. Muutkin uutena ryhmään otetut eläytyivät rooleihinsa kiitettävästi (parantamisen varaa on, tietenkin), eikä vanhoistakaan jäsenistä ole sanottavana suurempaa moitteen sanaa. Oikeastaan ainoa lahjaton näyttelijä projekteissamme olen minä itse. Olisi vähennettävä omia osuuksiaan.

Projekti nro 1 - 8. luokka - Aatos ja Paatos

2008-02-17T16:45:00.000-08:00

Jo nimestä kuulee, miten loisteliaasta tuotoksesta on kyse. Pyrkimyksenä oli tehdä komedia, mutta lopulta se herättää lähinnä myötähäpeää. Jos joskus tunnen, ettemme ole tulleet eteenpäin, katson tätä.

Juonen idea oli alun alkujaan yksinkertainen. Sitten se alkoi tuntua liian yksinkertaiselta ja kehitimme hieman lisää juonenkäänteitä. Äkkiä huomasimme, etteivät edes näyttelijät tienneet, kuka oli kenellekin sukua. Jatkoimme kuitenkin sitkeästi, uskoen, että valmis elokuva olisi selkeämpi kuin käsikirjoitus. Olimme väärässä.

Kuvauksen pahin virhe oli se, että pyrimme kuvaamaan yhden kohtauksen mahdollisimman vähillä otoilla. Jälki oli työn mukainen, osa kohtauksista on kuvattu yhdestä ja samasta kuvakulmasta. Oman lisänsä kuvan laatuun tuo kameran tärinä, kuvaajat kun olivat kokemattomia ja jalustaa ei ollut. Ulkoisen mikin puuttuminen (hyvä on, sitä ei vieläkään ole) ei ainakaan paranna äänen laatua, joka on huono, paikoin jopa surkea.

Leikkausvaiheessa yritin pelastaa sen mitä pelastettavissa oli, mutta koska en ollut aiemmin kunnolla leikannut, kuvauksen virheet lähinnä korostuvat. Tarkkuus oli pahasti hakusessa. Pahasti häiritsevät myös kohtausten väliin ujutetut kerrontalaatikot, jotka ovat suurelta osin täysin turhia.

Tiedämme toki, että juoni on merkitsevin. Kaikista virheistä suurin onkin juonen sekavuus, sisällöttömyys ja kaikkinainen epäonnistuminen. Koskaan ei pitäisi pyrkiä tekemään ensimmäisestä projektista komediaa, sen tässä ainakin opimme. Opimme muttemme ottaneet opiksemme, sillä pyrkimys hauskuuteen jatkuu. Toivottomana.

Historiaa

2008-02-17T16:43:00.000-08:00

Kaikki alkoi koulutyöstä. Yläasteen äidinkielen opettaja laittoi meidät tekemään ”videotöitä”. Seitsemännen luokan räpellyksestä tuskin kannattaa mainita mitään, mutta kahdeksannella yritys oli jo kunnianhimoisempi. Jälki oli tietenkin täyttä paskaa, mutta into heräsi, ja se oli tärkeintä.

Kahdeksannen työryhmä käsitti kuusi henkeä, joista nykyisessä on enää yksi. Yhdeksännellä kokoonpano kasvoi seitsemään, alkuperäisestä mukana kolme. Nyt, lukion ensimmäisellä, meitä on edelleen seitsemän, mutta kaksi ihmistä on vaihtunut toisiin. Tästä eteenpäin projekteissa tulee luultavasti pysymään viiden hengen ydinryhmä, lisäksi pyydetään mukaan innokkaita tarpeen mukaan.

Itse elokuvista, mikäli niitä voi sellaisiksi kutsua, ei tullut kovin kummoisia. Tuskin tulee tämänhetkisestäkään, mutta opettelemme jatkuvasti ja toivomme parasta.